Ompelin meille verhot reilu vuosi sitten ja ajattelin tekaisevani heti perään sohvatyynynpäällisaet ylijääneestä kankaanpätkästä. Ryhdyin jo tuolloin vuosi sitten toimeen, mutta huomasin kangasta olevan liian vähän tavallisiin kahdesta yhtenäisestä kappaleesta tehtyihin tyynynpäällisiin. En jaksanut miettiä sen enempää päällisten toteutusta, vaan tungin kankaanpätkän kangaslaatikkoon odottelemaan.
Tänä keväänä halusin meidän uuteen kotiin uudet tyynynpäälliset sohvatyynyihin ja jotain vaihtelua. Kangasvarastoja läpikäydessäni vastaan tuli samainen verhokankaan pätkä, josta päätin vihdoin tehdä tyynyille uudet asut. Kangasta oli rajattu määrä ja sisustyynytkin jo löytyivät, joten jotain luovaa ja nättiä oli keksittävä rajallisuus huomioiden. Vanhat tyynynpäälliset olivat parhaat päivänsä nähneet, joten purin niistä piilovetoketjut uusiokäyttöön.
Tein päällisiin toisen puolen yhdestä kappaleesta ja toiselle puolelle kehittelin kolmesta suorakulmaisesta kolmiosta hauskan näköisen leikkauksen ja sain kuin sainkin kankaan riittämään päällisiin. Yli jäi vain kapeita soiroja kankaasta. Kappaleita leikkasin kankaasta vähän joka suuntaan, eli langansuunnat kappaleissa ovat varmaan kaikissa eri suuntaan. Mutta eipä tuo haittaa kun joustamaton kangas ja sisustustyynynpäälliset kyseessä..
Tein päällisiin toisen puolen yhdestä kappaleesta ja toiselle puolelle kehittelin kolmesta suorakulmaisesta kolmiosta hauskan näköisen leikkauksen ja sain kuin sainkin kankaan riittämään päällisiin. Yli jäi vain kapeita soiroja kankaasta. Kappaleita leikkasin kankaasta vähän joka suuntaan, eli langansuunnat kappaleissa ovat varmaan kaikissa eri suuntaan. Mutta eipä tuo haittaa kun joustamaton kangas ja sisustustyynynpäälliset kyseessä..
Kuviot tein tyynyihin peilikuvana, molemmissa vetoketjut ylläolevassa kuvassa alareunoissa. Lopulta kun sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni, ei tyynyjen tekoon mennyt kovinkaan kauaa aikaa.
Vanhoissa päällisissä oli piilovetoketjut, jollaisen olen ommellut johonkin viimeksi useampi vuosi sitten. Pari kertaa yritin saada ketjua ommeltua vetoketjupaininjalalla, mutta tuloksena oli vain hermojen menetys. Googlailin vähän vinkkejä ja marssin seuraavana päivänä piilovetoketjupaininjalan ostoon. Kuinka helppoa voikaan piilovetoketjun ompelu olla, kun käytössä on oikeanlainen paininjalka!! Aivan mahtava fiilis, kun piilovetoketjun ompelu onnistui juuri niin kuin kuuluukin, eikä valmiissa työssä itse vetoketju irvistele mistään kohdin. Siis WAU mikä kapistus, joka ikisen euron arvoinen ostos! En kohta varmaan muuta ompelekaan, kuin piilovetoketjuja kaikkialle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti