Kirjoneule ei ole aiemmin kuulunut lempitekniikoihin; hirveä tarkkailu onko langat liian kireällä vai liian löysällä, onko langat taas kerran menneet aivan puneelle ja solmuun. Näistä syistä lapasten teon alkuvaiheessa neulomus saattoi kerran tai kaksi lentää kirosanojen saattelemana nurkkaan odottamaan kärsivällisyyden palaamista..
Ensimmäisen lapasen valmistuttua alkoi olla jo voittajafiilis ja kuviokin alkoi rutinoitua ja kahden langan kanssa neulomiseen ei tarvinnut erikseen keskittyä koko ajan. Seuraavan murheenkryynin aiheutti lapasen peukalot; en millään saanut peukalon ruutukuviota täsmäämään muun lapasen ruutuihin, joten usean neulon-puran-neulon-puran -sarjan jälkeen päädyin harmaisiin peukaloihin...
Sisko tykkäsi ja oli sopivat.
Ruutukuvio lapasen kämmenpuolella näytti aluksi kirraavan vähän, mutta jo viikon käytön jälkeen ovat oienneet ja näyttävät hyvältä :)
Mielessä olisi paljon ideoita, mitä kirjoneuleella voisikaan tehdä... Näiden rinnalla minulla oli kokoajan sellainen aivot narikkaan -neuletyö tekeillä, ettei kokoajan neuloessa pitänyt keskittyä :)
Nämä olen nähnyt siskon käsissä. Nätit olivat!
VastaaPoista