Kankaiset yrttiruukut

Eilen tein -blogin ohjeella ompelin tänä kesänä viemiset kylään mennessäni sekä siskolleni että ystävälleni. Nämä yrttiruukut oli aivan älyttömän helpot ja nopeat toteuttaa. Mielestäni nämä sopisivat jollekin pienelle ruukkukasville tai -kukallekin kodiksi perinteisen keraamisen ruukun sijaan. Sopisi meidänkin sisustukseen kukkaruukuiksi, jos onnistuisin vain yhdenkin kasvin pitämään hengissä. 

 Ollaan miehen kanssa tänä kesänä ihastuttu Arvid Nordquist:n Sommar! -kahviin. Ai että, siinä vasta onkin oikea kahvien kahvi. Vähän myöhäinen kahvisuositus tosin, ainakaan meidän kotikaupungin Prismoista ei enää tätä pehmeän tummaa kahvia enää saanut, harmi. Hyvänä kakkosena tulee saman merkin oranssi auringonkukin kuvitettu mellan mörk - kahvi, joskaan ei aivan vertoja kesäkahville vedäkään. Kahvihypetyksestä asiaan, Sommar!-kahvipussin sisäpuoli on valkoinen ja miellyttää esteettistä silmääni enemmän kuin perinteisempi hopeinen kahvipussin sisusta. Etenkin tällaisessa tarkoituksessa, jossa sisäpuoli ei ole täysin piilossa. 

Yrttiruukkujen kankaaksi valikoitui lukuisista Anttilan loppuunmyynnistä hamstraamistani Annon puuvillakankaista minulle kaikkein mieleisin. Pohjaväriltään valkoisessa kankaassa on vaakasuunnassa mustia väkäsiä ikään kuin nuolina. Niin kaunis ja yksinkertainen kuosi. Sopii sisustukseen kuin sisustukseen! 

Postauksen kuvat ovat ihanan ystäväni kauniissa kodissa napsaistuja. Voi kun itsekin saisi omasta ikkunastaan katsella noin kaunista satamamaisemaa nostokurkineen kaikkineen! 

Nahkainen kynätasku

Valmistuin tänä keväänä sairaanhoitajaksi ja olen jo pitkään haaveillut nahkaisesta kynätaskusta. Olen löytänyt myytävänä ainoastaan yhtä mallia nahkaisia kynätaskuja, joiden värivalikoima ei miellyttä minua sitten yhtään! Miksi ihmeessä mistään ei löydy nahan värisiä nahkaisia kynätaskuja....!? Kumma juttu... En myöskään halua maksaa useampaa kymppiä sellaisesta kynätaskusta, joka ei ole oikeasti mieluisen värinen ja mallinen.. Saappaanvarsista, joista aiemmin ompelin korttilompakon, oli onneksi vielä jäljellä juuri sen verran että sain itselleni kynätaskun ommeltua.



Saa juuri itselleen mieluisen kun tekee itse! Halusin yksinkertaisen ja nätin kynätaskun, jollaista ei ihan joka työkaverilla ole. Mittoja mallailin työpuvun taskun leveyden ja syvyyden sekä käyttämieni kynien pituuksien avulla. Halusin pyöristetyt kulmat niin ulkonäön kuin käytännöllisyydenkin kannalta. Uskon että terävät kulmat kärsisivät käytössä enemmän ja alkaisivat hapsottaa ja repsottaa...



Ompelin kyniä varten tuollaisen nahkasuikaleen, mutta käytäntö on osoittanut tuon suikaleen olevan täysin turha. Kynät on näppärämpi ja nopeampi ottaa käyttöön sekä laittaa takaisin kun ne ovat kiinni kynätaskun etuosassa, kuten allaolevassa kuvassa. Onneksi suikale ei juurikaan näy kynätaskun ollessa käytössä.

Kappaleiden reunoja ei ole huoliteltu mitenkään. Jostain olen lukenut noiden reunojen huolittelemisesta liimalla, mutta ei ollut mitään hajua minkälaista liiman tulisi olla tai miten tämä liimaaminen tulisi ylipäätään tehdä, joten päädyin vaan jättämään leikkauspinnat näkyviin. Siistin näköinen mielestäni myös noin. 

Kynätaskun ompelin ihan tavallisella ompelukoneella ja normaalilla ompelulangalla. Langaksi valitsin ruskeaan taittavan harmaan, jotta tikkaukset näkyisivät kivana yksityiskohtana. Kolmen kerroksen ompelu ohutta ja pehmeää nahkaa onnistui hyvin minun Brotherilla. Korttilompakon teosta muistelen neljän kerroksen tehneen jo vähän tiukkaa, mutta rauhallisella ompeluvauhdilla minun halpiskoneeni selvisi myös siitä haasteesta!

Seuraava projektini onkin löytää jostain nettikauppa/ ihan kivijalkamyymälä, jossa myytäisiin nahkaa esimerkiksi ylijäämäpaloina. Tai ehkä täytyy alkaa vain ahkerasti kirppistelemään, josko kävisi tuuri ja tulisi nahkapaloja edullisesti vastaan. Haaveissa olisi vähän kehitellä tuota kynätaskuideaa ja saada tehtyä lisää korttilompakoita itselle ja lahjaksi!

23. joulukuuta

Tässä helppo DIY-vinkki vaikka joululahjaksi karvaisille ystäville. Vielä ehtii nämä virkata, sillä oli melko nopea työ! 

Molemmat on vessapaperirullan päälle virkattuja. Näiden toteutus oli helppo ja nopea. Ensin virkkasin pohjan kokoisen ympyrän, jonka jälkeen virkkasin ilman lisäyksiä 1pylväs yhteen silmukkaan, jolloin reunat muodostuivat.

Violetti lelu on puolikkaan hylsyn päälle virkattu. Tein tästä leluista umpinaisen ja laitoin sisälle kulkusen. 

 

Valkoisen lelun toisen pään jätin ylläolevan kuvan mukaisesti osittain avoimeksi. Avoimeen päähän virkkasin myös spiraalin, jonka päähän virkkasin kulkusen roikkumaan. Spiraali syntyy, kun virkkaa ensin haluamansa mittaisen ketjusilmukkaketjun (minulla 25s), (tässä vaiheessa virkkasin päähän kulkusen), käännös ja palatessa virkkaa kuhunkin ketjusilmukkaan (molemmista reunoista) kolme pylvästä. Lisäiloa kissat saavat vessapaperirullan ja virkatun suojuksen väliin laittamani muutama kerros sellofaania, joka ropisee mukavasti.

Virkkauksen iloa!

Nahkainen korttikotelo

Poikaystävä on etsiskellyt jo tovin uutta nahkaista koteloa/taskua korteilleen. Olin Jenkeissä reissussa kesäkuun ensimmäiset kaksi viikkoa ja sieltä yritinkin koteloa etsiä, tuloksetta tosin.. Kotiin tultuani minulla on ollut vapaapäiviä ja kaivoin ensimmäisenä ompelukoneen keittiönpöydälle muutama ompeluprojekti mielessäni. Housujen lyhentämiset ym. sai odottaa kun kangaslaatikkoa läpikäydessäni vastaan tuli yläaste- ja lukioaikaisten aivan parhaista nahkasaappaista säästämäni varret. En useampi vuosi sitten raaskinut heittää koko kenkiä roskiin, vaan säästin varsien nahat ajatuksella "teen näistä joskus jotain". 

Neljän vuoden jälkeen nahkapalojen tullessa vastaan päätin yrittää saada itse aikaiseksi korttikotelon. Leikkasin kartongista pankkikortin kokoisen suorakulmion ja aloin suunnittelemaan mallia ja piirtämään jonkinlaista kaavaa. Koteloon tuli kolme kerrosta, eli kaksi taskua korteille. Nahka oli niin ohutta, että ompelukoneeni jaksoi hyvin ommella kolmea kerrosta päällekkäin tavallisella neulalla. Koteloon mahtuu yhteensä 6-8 korttia. 

Halusin koteloon jonkin "jujun", joka oli samasta nahasta koristeeksi ommellut viikset nahan "nurja" puoli ylöspäin kotelon etupuolelle. Onnistuin ensimmäisellä yrittämällä ja kotelon saajakin oli erittäin tyytyväinen. Saappaanvarsia jäi sopivasti ainakin kahteen korttikoteloon.

Kortteja

Huhhuh.. Joulukalenterin päivittäminen taisi jäädä vähän vaiheeseen syksyn kiireissä. Kiireisen syksyn jälkeen koitti vieläkin kiireisempi kevät. Kevään aikana tuli suoritettua tuplamäärä opintoja, eli melkein vuoden opinnot puolessa vuodessa. Olipahan rutistus. Kevään päätteeksi oli vielä muutto. Nyt olen pitkästä aikaa päässyt rauhassa miettimään käsityöjuttuja ja ideoimaan sekä suunnittelemaan uusia juttuja! Paljon on uuteen kotiinkin suunnitteilla ja tekeille; uudet verhot olkkariin korkean huonekorkeuden takia ja virkattu matto keittiöön, ainakin näin alkajaisiksi. 

 Kevään aikana sain aikaiseksi tehtyä muutamia kortteja merkkipäiviksi ja ystävänpäiväksi.

Ystävänpäivänä tekaisin lähimmille ystäville tuollaiset A6-kokoiset kortit. Minikirjekuoren taitteluidean ja ohjeen löysin Pinterestistä, mutta kortin muu toteutus on aivan omaa käsialaani.

Kummitytön 2-v -kortissa oli pitsiä, tähtiä ja pientä kimallusta tuomassa helmet. Kortti onnistui yllättävän hyvin, vaikka juhlapäivänä tuskailin pääni tyhjyyttä ja kuinka en tykkää yhtään tehdä kortteja kun on pakko tehdä. Pitäisikin tälle kesälle pitää kortintekotehtailut varastoon, kun on kortintekofiilis, mistä voisi juhliin lähtiessään vain napata sopivan kortin..

Siskoni valmistui luokanopettajaksi tänä keväänä ja löysinkin tuollaisista esineistä tehdyistä valmiista silueteista aivan loistavat kuvat opettajattaren korttia koristamaan ;)

Olen tehnyt useamman viirinauhakortin Tilda-kankaista, mutta tämän ylläolevan tein vanhemmillani ja tarvikkeet nyt olivat mitä olivat. Molemmat viiriin käytetyt paperit taisivat olla kukkien mukana tulleita silkkipapereita.

Tämän kortin idean löysin myös Pinterestistä. Olisikohan tämä ollut ystävänpäivä- tai meidän merkkipäiväkortti poikaystävälle.. Yksinkertaista, mutta mielestäni toimivaa. Korttipohjan lisäksi tarvitsee ainoastaan kaksi nappia ja pari tussia.

Äitienpäivälahjatkin hoituivat näppärästi puutarhalta ostettujen kukkien muodossa. Kortit tietysti tekaisin itse. Poikaystävän äidille tekaisin harteille lämmitettävän kauratyynyn.

Korteissa on jossain korttipaperilajitelmassa tullutta vaaleanpnaista karkeampaa paperia jossa kultaisia langanpätkiä, johon olen hopealla musteella leimannut kukkasia. Edelleen; yksinkertaista ja kaunista..

Kauratyynyjä tein muutama vuosi sitten ihan urakalla ystäville ja läheisille joulumuistamisiksi, joten tämän toteutus oli nopea ja helppo homma. Itse kaurapussi on peruspuuvillaa, tällä kertaa vanhasta tyynyliinasta uusiokäytettyä kangasta. Päällisen teen aina tyynyliinamaisesti, eli se on irroitettavissa ja pestävissä. Päällisen kankaaksi valitsin Marimekon Kanteleen kutsun, ihana kuosi!

Lasinalusia muovipusseista!

Reilu vuosi sitten bongasin mahtavan idean jostain sisustuslehdestä; nättien muovipussien uusi elämä lasinalusina! Suurimmaksi haasteeksi näiden teossa olen havainnut nättien muovipussien (riittävän paksujen) löytymisen. 

Ohje, kuinka minä teen lasinaluset: 

Muovipussit silitetään yhteen leivinpaperien/voipaperien välissä 100-150asteella (1 tai 2 palloa, riippuu pusseista ). Tärkeää on silittää keskenään samanvahvuisia pusseja, joiden sulamislämpötila on suunnilleen sama. Aivan ensiksi ei siis kannata silittää kaikkein näteimpiä muovipusseja yhteen, vaan kokeilla samanpaksuisiinn ei-niin-nätteihin pusseihin. Lämpötilan ollessa oikea muovipussi kutistuu hieman, EI kupruile ja lopputuloksena on tasainen levy, jonka sekä ylä- että alaosa ovat tarttuneet toisiinsa kiinni. Levystä leikataan mieluisen kokoiset ympyrät; itse käytin lasien yläreunaa mallina- Lisäksi leikataan n. 2cm:n levyistä "kanttinauhaa", joka taitetaan pitkittäin kahtia ja taitettuun nauhaan leikataan poikittain avoimesta päästä kohti taitetta viiltoja n 1-1,5cm:n välein, jotka menevät lähes taitteeseen saakka pitäen kuitenkin kanttinauhan yhtenäisenä. Ei haittaa vaikka yhteen lasinaluseen joutuu jatkamaan kanttinauhaa/ tekemään sen pienemmistä pätkistä; ommeltaessa kanttauksen lasinalusen reunoihin kannattaa uusi pätkä laittaa limittäin vanhan kanssa, jolloin lopputuloksesta tulee siisti. 

Kivoja lasinalusia olen tehnyt Marimekon pusseista, joissa on paitsi kiva kuvio, pussit ovat myös riittävän paksuja kestääkseen silityksen.

Ruskea-valkokuvioiset olivat ensimmäinen kokeiluni jonkin sisustuskaupan pussista. Harmikseni sisustuskauppa lopetti enkä noin kivalla kuviolla olevia pusseja ole löytänyt enää. :( Pussista ei riittänyt myöskään alusten nurjalle puolelle, joten alapuolta koristaa Alkon beige muovipussi :D.