Virkatut vihannekset

Kummityttö sai tänä vuonna osana syntymäpäivälahjaansa virkattuja vihanneksia, eksyipä sekaan pari mansikkaakin. Langat ovat sekalaisia villalankoja. Mansikkojen ohje täältä, klik. 

Hauska metallinen ostoskori vihanneksille löytyi Tigerista parilla eurolla. 

Porkkanoiden ohje omasta päästä. 

Sipulin ohje omasta päästä, pinterestistä löydetyn kuvan pohjalta sävelletty. 

Punajuuren ohje täältä, klik. 

Herneet virkattu myös itse säveltäen, herneet irtonaisia. Toki jos pieniä leikkijöitä, suosittelisin kiinnittämään herneet palkoon.

Kauniit joulupaketit

Olen jouluihminen, ystäväni tosin käyttävät mieluummin käsitettä jouluhullu. Jouluni alkaa monesti jo syksyllä selailemalla Pinterestistä joulukortti- ja paketointi-ideoita. Parin vuoden takaiset pitsipaperein koristellut lahjapussit löytyvät täältä, klik. Ruskea kierrätyslahjapaperi on ollut kestosuosikkini useana vuonna paketoinnissa, plussaa siitä että se taitaa olla lähes ainoa lahjapaperi jonka voi laittaa paperinkeräykseen!

Tänä vuonna haaveilin paketeista, joiden koristeluun olisin käyttänyt kuusenhavuja. Järkeilin asiaa tovin ja lähinnä kuusiallergiani takia jouduin hylkäämään havut paketeistani. Mietin myös, miten havut olisivat kestäneet paketeissa; jos niitä ei olisi juuri ennen lahjan antamista lisännyt paketteihin, olisivatko neulaset varisseet ja jäljelle jäänyt vain paljas oksa. Onko kenelläkään kokemuksia kuusenhavuista paketoinnissa?

Lahjapapereiksi valitsin ruskean kierrätyspaperin ja valkoisen lahjapaperin pienillä kultaisilla palloilla. Jouduttuani hylkäämään kuusenhavut pohdin mitkään mitä käyttäisin saadakseni jonkun pienen jujun paketteihin. Tigerissa kierrellessäni bongasin hauskat sydämenmalliset kuusenkoristeet. Lahjanauhana käytin juuttinarua ja pakettikortteina myöskin Tigerista löytämiäni ruskeita kartonkisia lahjatägejä, joihin leimasin lahjansaajan ja -antajan.

 

Ihana palata näin tammikuun puolessä välissä kuvien kautta jouluun. Vielä parin postauksen verran höpisen joulusta, kunnes siirryn tähän vuoteen ja ihan muihin postausaiheisiin.

  

DIY: Pientä purtavaa vauvalle

Elintarvikesilikonista tehdyt purulelut ovat materiaalinsa puolesta turvallisia vauvan pureskella. Lisäksi ne ovat aivan äärettömän söpöjä. Tässä kesän aikana näpertelemiäni silkinihelmileluja.

Päänvaivaa tuotti solmujen miettiminen ja toteutus puruleluihin. Lopulta päädyin muutamassakin blogissa törmäämääni Palomar-solmuun, jota oli käytetty silikonihelmituttinauhoihin. Palomar-solmu itsessään on yksinkertainen toteuttaa, mutta sen saaminen riittävän lähelle onkin hieman haastavampaa. Kyseinen solmu kiristyy tiukaksi sen kohteen ympäriltä, johon se kiinnitetään. Tässä tapauksessa solmu kiristyy hyvin metalliklipseihin ja silikonipöllöön sekä -renkaisiin. 

Aloitin kasaamisen purulelupäästä, jonka jälkeen pujotin haluamani helmet nauhaan. Aloituksessa ei siis solmun teon ja kiristämisen suhteen ole ongelmaa. Toisessa päässä solmu pitää saada tehtyä mahdollisimman lähelle silikonihelmiketjua, jotta helmijono pysyy tiiviinä valmiissa lelussa. Onnistuin solmun tekemisessä siten, että vedin helmet mahdollisimman tiiviisti toisiaan vasten lelun aloituspäätä kohden. Silikonihelmet antavat periksi ja vetämällä niitä lyttyyyn kohti aloituspäätä, saa ne solmun teon ajaksi pienempään tilaan. Pidin helmiä solmun tekemisen ajan vetäen niitä aloituspäätä kohden ja solmun tein aluksi osittain helmijonon päälle löysästi, jonka jälkeen kiristin solmua vähän kerrassaan. Näin sain lopulta solmun mahdollisimman lähelle helmiä, ihan kiinni helmiin solmun teko ei ainakaan minulta luonnistunut. Kun helmijonon vapauttaa otteesta, tulisi niiden jakautua tasaisesti nauhaan nättiin helmijonoon. Pahoittelen sekavaa ja monimutkaista selitystä solmujen teoista ja purulelun kasaamisesta. Googlaamalla löytyy hyviä kuvallisia ohjeita palomar-solmuun.

Purulelujen silikonihelmet ja muut osat tilasin Nappikauppa Punahilkasta. Valikoima oli mielestäni todella laaja ja väriskaalaa riitti niin pastellisävyissä kuin räväkämmissäkin väreissä. Itse vähän innoistuin napsuttelemaan helmiä yksi toisensa jälkeen ostoskoriin. Nyt minulla on tarpeita puruleluihin vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Kaulureita ja lapasia

Ompelin viime jouluna lahjaksi fleecevuorillisia tuubikaulureita ja yhdet lapaset. Hiukan meinaa tulla viiveellä nämä postaukset.... Toisaalta näin syksyllä ilmojen jo viiletessä alkaa näiden lämpimien asusteiden käyttö olla taas ajankohtaista. 

Isälleni ompelin tästä työkalukuosisesta trikoosta kaulurin tarrakiinnityksellä. Täysin vahingossa onnistui kohdistuksetkin aika nappiin. 

Kiinnitys tarroilla, joista tein tarkoituksella reilummat säätövaran lisäämiseksi. 

Kummitytölle tein raputrikoosta tumput Puuhakas Pajan kaavalla, joissa fleecevuori ja mustat resorit.

Tumppujen kaveriksi tein fleecevuorillisen tuubihuivin.

Vauvalle collegehousut ja helleasu

Tuhottoman kauan minulla lojunut näitä postauksia luonnoksissa odottaen aikaa kirjoitella tekstit kuvien ympärille. Nämäkin vaatteet ovat valmistuneet jo pari kuukautta sitten. 

NOSH:in pippuricollege, etenkin raidallisena, on aivan ihanan näköistä ja tuntuista. Miellyttävän pehmeää, mutta kuitenkin jämäkkää. Aivan täydellinen kangas esimerkiksi näihin haaroista lököttäviin pöksyihin.

Kaavana Ottobren Streaky Legs hieman kavennettuna ja pidennetyillä sekä kavennetuilla resoreilla.

Näihin kohdituksiin voi olla jo aika tyytyväinen!

Pinterestistä tulostamalla ilmaiskaavalla, jota tosin jouduin vastasyntyneen koosta suurentamaan kokoon 68, ompelin Tilda-puuvillakankaasta helleasun vauvalle. 

Haaroista löytyy kolme nepparia ja jalansuissa on kuminauhat rypytyksenä.

Vihdoinkin keksin, mihin muuhun kuin tilkkutöihin voin hyödyntää näitä aikanaan hamstraamiani Tilda-kankaita. Malliltaan helleasu on pussimainen söpöyttä lisäävien rypytysten ansiosta.

Kovin käytännöllinen asuhan tämä ei vauvalle ole, mutta lyhyeen käyttöön aivan äärettömän ylisöpö. Niskan taakse tulevat solmittavat nauhat. ja yläselkä on avonainen. Rypytyksen ansiosta vaippa pysyy takaa piilossa, vaikka malli vaipan kohdilta muutoin onkin pussimainen ja löysä.

Nämä olivat elämäni ensimmäiset nepparit. Vasaralla neppareiden aloituspaketin mukana tulleella muovityökalulla nämä paikoilleen paukuttelin. Paukuttelun jälkeen näpyttelinkin itseni suoraan ompelutarvikenettikauppaan ja tilasin itselleni nepparipihdit. Ei kiitos enää neppareiden paukuttelua vasaralla parvekkeella.

Harjoitus tekee mestarin - trikoovaatteita lapsille

Olen selättänyt joustavien ompeluun liittyviä mörkäjä tänä kesänä ihan urakalla. Kaksoisneulasta on tullut uusi ystäväni ja trikoo- tai resorikaitaleella kanttaaminen sujuu jo hymyssä suin! Vaatteita niin pienille ihmisille kuin aikuisillekin on valmistunut mukavaa tahtia, kun lähes joka vapaapäivänä on ompelukone ja uusi ihana saumurini hyrränneet. Tässä postauksessa molempien kummityttöjeni vaatekaappeihin ommeltua. Ensin isommalle kummitytölle.

Kaavana Ottobren Peplum koossa 104cm. Kankaan tähän peplum-paitaan ostin kangashamstereista. Pala oli niin pieni, että jouduin katkaisemaan etukappaleen kainalon yläpuolelta, koska kangas ei olisi muuten riittänyt koko paitaan.

Pääntien huolittelin samasta trikoosta leikatulla kaitaleella, jonka taitoin nurjat puolet vastakkain ja saumuroin pääntiehen oikeat puolet vastakkain. Kaksoisneulalla tikkasin pääntien puolelta, jolloin saumanvarat kiinnittyivät samalla nurjalle.

T-paidan kaava Jujunan. Työkaveriltani ostin palan ihanaa Paapiin kangasta, jonka lopuista sain hihat ja taskun tähän paitaan. Alempana postauksessa löytyy, mitä ompelin suurimmasta osasta kankaasta.

Tasku yksityiskohtana sitoo hihojen kuosikankaan ja valkoisen kankaan mielestäni hyvin yhteen.

Isompi kummityttöni on pienestä asti ollut suuri Minni ja Mikki Hiiri -fani. Löysin tämänkin kankaan kangashamstereista ja tiesin heti, että kummitytölle tästä on jotain ommeltava! Päädyin Jujunan kaavalla tehtyyn pitkähihaiseen, koossa 110cm. Kangas itsessään on aika värikäs ja levoton, niin ajattelin yksinkertaisen mallin toimivan parhaiten kankaan kanssa.

Pääntiet ja hihansuut huolittelin samalla kankaalla, kun pelkäsin yksivärisen tekevän kankaasta vieläkin levottomamman. Nyt kanttaukset omasta mielestäni sulautuvat hyvin paidan printtiin.

Ja sitten pienemmälle kummitytölle. Osa suoraan käyttöön ja osa vaatekaappiin odottelemaan kasvamista.

Siitä työkaverilta ostamasta kankaasta tein myös tämän Jujunan kaavalla ommellun pitkähihaisen koossa 80cm. En ole aiemmin tykännyt liiemmin Paapiin kuoseista, mutta aiemman postauksen yömekon Hippu ja nämä Siiri ja Myyry -kuosit ovat kyllä löytäneet paikkansa minua miellyttävissä kankaissa. 

T-paita kangashamstereista ostetusta pilvitrikoopalasta edelleen Jujunan kaavalla, koossa 80cm.

Lyhythihainen body koossa 68cm, kaavana Ottobren Sausage Dog. Jätin nepparin laittamatta pääntielle.

Mekkobody koossa 68cm, tehty Ottobren Sausage Dog -bodyn kaavalla, helman kaava itse piirretty.

Myöskään tässä bodyssa ei ole nepparia pääntiellä.

Ottobren netistä löytyvällä ilmaiskaavalla ompelin pari myssyä. Harmaa Roon jc;stä ja pupumyssy Ommellisen trikoosta.

Ja lopuksi parit yksinkertaisesta trikoosta ommellut tumput. Kaava piirretty itse.

Jumpsuit vauvalle

Nyt minäkin olen ottanut osaa tähän jumpsuitvillitykseen, joka on ainakin facebookin ompeluryhmissä ollut jo pidemmän aikaa valloillaan! Tämä jumpsuit valmistui jo kesäkuussa ja on jo käyttäjälleen jäämässä pieneksi. Ompelin joustocollegesta jumpsuitin kummitytölle koossa 68. Joustocollege on materiaalina aivan ihana: pehmeää, joustavaa ja kuitenkin paksumpaa kuin trikoo. Kankaat tilasin Kangaskapinalta. 

Kaavan pohjana on Ottobre 4/12 lehdestä löytyvä jumpsuit kaava. Pidensin kaavaa hieman selästä, kavensin kokonaisuudessaan ja pidensin hieman hihoja ja lahkeita sekä tein kaikki resorit pidennettyinä. En myöskään halunnut jumpsuittiin kanttauksia huppuun ja vetoketjun ympärille, vaan ompelin vetoketjun ihan "perinteisesti" kiinni ja tikkasin lopuksi vetoketjun vierestä molemmin puolin.

Ompelin josutocollegesta myös suojapalan vetoketjun yläreunaan, ettei vetoketjun vedin/ kovat reunat pääse käyttäjän leukaa raapimaan.

En halunnut tehdä koko jumpsuittia vuoritettuna, koska se tuli nyt kesäksi käyttöön. Lisäksi aivoni olisivat varmaankin nyrjähtäneet, jos olisin alkanut ensimmäisen jumpsuitin kohdalla pähkäilemään, miten jumpsuitin ompelu kokonaan pussiin onnistuisi. Siistin ulkonäön ja mahdollisimman miellyttävän ja pehmeän käytön takaamiseksi ompelin "hupun pussiin", jolloin niskaan ei jää saumat törröttämään niskassa. Lisäksi tein alavarat piilottamaan vetoketjun kovat reunat nurjalta puolelta.

Seuraavaan jumpsuittiin haluaisin muokata kaavan ainakin takasaumattomaksi, ehkä myös sivusaumattomaksi. Lisäksi kokeilen kummitytön äidin toiveesta jumpsuitia ilman huppua, pienellä resorikauluksella.