Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjetta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjetta. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. syyskuuta 2017

DIY: Pientä purtavaa vauvalle

Elintarvikesilikonista tehdyt purulelut ovat materiaalinsa puolesta turvallisia vauvan pureskella. Lisäksi ne ovat aivan äärettömän söpöjä. Tässä kesän aikana näpertelemiäni silkinihelmileluja.







Päänvaivaa tuotti solmujen miettiminen ja toteutus puruleluihin. Lopulta päädyin muutamassakin blogissa törmäämääni Palomar-solmuun, jota oli käytetty silikonihelmituttinauhoihin. Palomar-solmu itsessään on yksinkertainen toteuttaa, mutta sen saaminen riittävän lähelle onkin hieman haastavampaa. Kyseinen solmu kiristyy tiukaksi sen kohteen ympäriltä, johon se kiinnitetään. Tässä tapauksessa solmu kiristyy hyvin metalliklipseihin ja silikonipöllöön sekä -renkaisiin. 

Aloitin kasaamisen purulelupäästä, jonka jälkeen pujotin haluamani helmet nauhaan. Aloituksessa ei siis solmun teon ja kiristämisen suhteen ole ongelmaa. Toisessa päässä solmu pitää saada tehtyä mahdollisimman lähelle silikonihelmiketjua, jotta helmijono pysyy tiiviinä valmiissa lelussa. Onnistuin solmun tekemisessä siten, että vedin helmet mahdollisimman tiiviisti toisiaan vasten lelun aloituspäätä kohden. Silikonihelmet antavat periksi ja vetämällä niitä lyttyyyn kohti aloituspäätä, saa ne solmun teon ajaksi pienempään tilaan. Pidin helmiä solmun tekemisen ajan vetäen niitä aloituspäätä kohden ja solmun tein aluksi osittain helmijonon päälle löysästi, jonka jälkeen kiristin solmua vähän kerrassaan. Näin sain lopulta solmun mahdollisimman lähelle helmiä, ihan kiinni helmiin solmun teko ei ainakaan minulta luonnistunut. Kun helmijonon vapauttaa otteesta, tulisi niiden jakautua tasaisesti nauhaan nättiin helmijonoon. Pahoittelen sekavaa ja monimutkaista selitystä solmujen teoista ja purulelun kasaamisesta. Googlaamalla löytyy hyviä kuvallisia ohjeita palomar-solmuun.

Purulelujen silikonihelmet ja muut osat tilasin Nappikauppa Punahilkasta. Valikoima oli mielestäni todella laaja ja väriskaalaa riitti niin pastellisävyissä kuin räväkämmissäkin väreissä. Itse vähän innoistuin napsuttelemaan helmiä yksi toisensa jälkeen ostoskoriin. Nyt minulla on tarpeita puruleluihin vaikka kuinka pitkäksi aikaa.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

DIY: Saunatyyny

Näitä tekemiäni saunatyynyyjä liukuhihnaompelin ja täytin viime jouluksi pukinkonttiin. Koska joululahjaideat ei näin maalis-huhtikuun vaihteessa ole ehkä kaikkein ajankohtaisin, niin tämähän on myös mainio idea ensi kesäksi mökki-/kesäviemiseksi!



Saunatyynyn kankaaksi valitsin mahdollisimman samantyylisen kankaan, kuin laudeliinoissa usein käytetään. Halusin pellavaa/ pellavankaltaista kangasta, joka kuitenkin olisi miellyttävän pehmeää paljasta ihoa vasten. Lösyin kankaan Eurokankaasta ja muistaakseni on ihan 100% pellavaa.

Kauppojen saunatyynytarjontaan perehtyessäni huomasin myynnissä olevan lähinnä kahdenlaista mallia. Neliömäisiä ja pitkulaisia, kuten minunkin tekemät tyynyt. Täytteinä kauppojen tyynyissä oli niin vanua kuin styroxrouhettakin.


Itse päädyin täyttämään tyynyt styroxrouheella, jota myytiin Sotkassa säkkituolin täytepussi -nimellä. Yhdessä pussissa oli 30L täytettä, jolla täytin muistaakseni kahdeksan tyynyä. 
Jos haluaa täyttää saunatyynyn vanulla, tulee huomioida että siinä käytettävä vanu on paloturvallista,


Itse päädyin toteuttamaan tyynyt yhdellä pitkittäissaumalla, jonka sijoitin tyynyn takapuolelle. Ennen täyttämistä ompelin toisen päädyn nurjalta kiinni, käänsin oikeinpäin ja tikkasin oikealtapuolelta kahdella suoralla ompeleella, jotka ovat vajaan sentin päässä toisistaan. 

Täyttämisen jälkeen taitoin reunoista noin sentin verran nurjalle ja tikkasin päädyn kiinni samalla tavalla kuin toisenkin päädyn


Lopuksi vielä kirjoittelin pesuohjelappuset saunatyynyjen mukaan ja paketoin nätisti. Styroxrouhe ei kestä konepesua, joten saunatyynyjen pesuohje on käsinpesu.







torstai 12. tammikuuta 2017

DIY vaunuverho



Tein lähipiiriin pian syntyvälle vauvalle tulevan äidin pyynnöstä vaunujen kuomuun kiinnitettävän vaunuverhon. Sain äidin ostaman pehmoisen lintukuvioisen collegekankaan, josta vaunuverhoa toivottiin. Kankaan menekki riippuu täysin siitä kuinka korkean vaunuverhon haluaa olevan (+kankaan kutistumisvara). Itselläni oli 70cm pala täysleveää kangasta. Tämä riitti 60cm korkeaan vaunuverhoon.

  Lastentarvikeliikkeestä löytyi monitoimirenkaita, joilla verho kiinnitetään kuomuun. Renkaita löytyi monessa eri värissä ja niitä myydään yksittäin mielestäni suht edulliseen kappalehintaan. 5 kappaletta maksoi alle 5 euroa, tarkkaa hintaa en muista. Lisäksi käytin kiinnisilitettävää tukikangasta vahvistukseksi verhon yläosaan. Sirkkarenkaat ovat Prymin (halkaisija 8mm) ja paketissa tuli mukana kiinnitystyökalu. Näiden tarvikkeiden lisäksi tarvit sanomalehteä + tussin, sakset, ompelukoneen + kankaaseen sopivan langan, silitysraudan- ja laudan sekä vasaran sirkkarenkaiden kiinnitykseen, jos kiinnität ne pakkauksessa mukana tulevalla työkalulla.



Ensin piirsin kuomun kaavan sanomalehdelle kuomun sisäreunaa mukaillen. Kaavan piirtäminen oli hieman haasteellista ja tarvitsin pari apukättä pitämään sanomalehteä kohdillaan piirtäessäni. Vasta jälkikäteen tajusin, että olisin voinut taittaa vaunun kuomun alas ja piirtää kaavan vaakatasossa. Kaavan piirettyäni mallasin sitä vielä kuomuun. Itse pääsin vaunujen luo, joihin verhon tein ja pystyin tekemään sen täsyin kuomun mittojen mukaan. Jos teet vaunuverhon lahjaksi etkä pääse mittailemaan, kannattaa huomioida että esimerkiksi Emmaljungan vaunuissa on monia muita vaunuja leveämpi kuomu.

Näin netissä monia vaunuverhoja, joiden molempiin sivusaumoihin oli ommeltu solmimisnarut, jolloin verhon voisi halutessaan kesällä solmia ilmavasti työntöaisaan, sen toimiessa kuitenkin aurinkosuojana. Itse en tehnyt vaunuverhoon solmimisnaruja.


Itse en ainakaan onnistunut piirtämään symmetristä kaavaa, joten leikkasin kankaat taitteella kuomun muotoon paremmin istuvan kaavanpuoliskon mukaan. Leikatessa lisäsin vajaan sentin saumavarat.


Vaunuverhoon leikkasin kaksi samanlaista kappaletta. Halutessaan verhosta voi tehdä kaksipuolisen, jolloin toinen kappaleista leikataan eri kankaasta.


Vaunuverhon kiinnitys kuomuun tuli viidellä renkaalla. Mittasin kaarevan osan keskikohdan ja merkkasin kankaaseen tasaisin välein kohdat renkaille. Renkaat sijoitin verhon kaarevaan osaan. Leikkasin ensin tukikankaasta pienet n.2,5cmx2,5cm palat, jotka silitin merkitsemiini kohtiin. Silitin tukikangaspalat molempiin kappaleisiin. Tukikankaiden tarkoituksena on vahvistaa kohdat, joihin sirkkarenkaat tulevat, ettei kangas pääse venymään ja joudu liian koville.


Lisäksi halusin välttää mahdollisen lörpötyksen valmiissa verhossa ja silitin etukappaleen (jos teet kaksipuolisen, niin riittää tämä tukikangas vain toiseen kappaleeseen) kaarevaan osaan vielä tukikankaan.

Seuraavassa vaiheessa neulasin kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompelin kappaleet suoralla ompeleella yhteen jättäen alareunaan kääntöaukon,


Käänsin työn oikein päin ja silitin saumat mahdollisimman auki. Neulasin vielä reunojen tikkausta varten verhon reunoista, jotta saumat pysyvät ommellessa mahdollisimman auki. Tikkasin reunat noin pulen sentin päästä reunasta. Samalla kääntöaukko kiinnittyi. Tikkaamisen jälkeen vaunuverhon reunat näyttivät aaltoilevilta, mutta silitysraudalla höyryttäminen sai reunat oikenemaan.


Merkkasin pienet ruksit kynällä sirkkarenkaiden keskikohtiin. Tässä vaunuverhossa sirkkarenkaiden keskikohta tuli 1,8cm:n päähän reunasta.


Sirkkarengaspaketin mukana tulevassa työkalussa on leuat myös kangaspalan poisleikkaamista varten. Kaksin kertainen collegekangas + kolminkertainen tukikangas olivat työkalulle liian kova pala leuoille, enkä saanut reikää edes kovalla vasaralla hakkaamisella aikaan. Päädyin tekemään reiät terävillä ompelusaksilla. Leikkasin rei`istä mahdollisimman pienet ja venytin reiän sirkkarenkaan korkeamman kaulusosan ympärille. Leikkasin saksilla pienen ruksin, jonka jälkeen leikkasin ruksin leikkaamisesta syntyneet neljä kolmiomaista palaa pois.


Sirkkarenkaita kiinnittäessä alas laitetaan valkoinen muovinen leika ja ylös metallinen pallomainen leuka.


Alemman leuan päälle tulee sirkkarenkaan korkeampi kaulusmainen osa. Huomaa että tästä tulee sirkkarenkaan ns. oikea puoli. Eli kiinnittäessäsi sirkkarenkaita, laita tuleva oikea puoli alaleukaa vasten.


Yläleukaan taas puolestaan tulee sirkkarenkaan rinkulaosa terävämmät kourumaiset reunat kangasta vasten. Kuvassa kyseinen puoli siis ylöspäin.


Reiän tehtyäni pingotin sen kaulusosan ympärille. Tässä vaiheessa on siis vaunuverhon nurja puoli ylöspäin. Saksilla leikkaamalla rei`istä tuli huomattavasti pienemmät, kuin työkalulla tehdyt olisivat olleet, mutta sain hyvin kevyesti venyttämällä reiän kaulusosan ympärille. Jostain luin että liian iso reikä voisi saada valmiissa työssä käytön myötä reiän irvistämään sirkkarenkaan ulkopuolella. Päädyin siis tekemään tätä peläten pienimmät mahdolliset reitä, joiden sisään sain kauluosan pingotettua.


Seuraavaksi laitoin asennustyökalun alaleuan uriin kaulusosan ja päälle rinkulaosan kourumainen puoli kangasta vasten. Taitoin asennustyökalun yläleuan sirkkarenkaan reiän päälle ja paukuttelin vasaralla hyvän tovin leukojen kohdalta, jotta sirkkarengas varmasti kiinnittyy kunnolla.


Kaikki renkaat kiinnitetty! Mielestäni sirkkarenkaat näyttävät molemmilta puolilta yhtä siisteiltä ja näin ollen vaunuverhon käyttö molemmin puolin on mahdollista. Toki keskenään puolet näyttävät hieman eriltä, mutta kumpikaan ei ole mielestäni selkeästi nurja puoli. Jouduin itseasiassa soittamaan serkulleni ja kysymään, kumpi on ostetussa vaunuverhossa se oikea puoli...


Lopuksi vain renkaiden pujotus sirkkarenkaisiin.


Ja valmista tuli! Vaunuverho sopii mielestäni ihanasta väritykseltään tummanruskeisiin vaunuihin.


Olen niin ylpeä onnistuttuani kiinnittämään elämäni ensimmäiset sirkkarenkaat! Nyt pitää vain toivoa, että lähipiiriin tulisi lisää pieniä, joille pääsisin vaunuverhon tekemään.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23. joulukuuta



Tässä helppo DIY-vinkki vaikka joululahjaksi karvaisille ystäville. Vielä ehtii nämä virkata, sillä oli melko nopea työ! 

Molemmat on vessapaperirullan päälle virkattuja. Näiden toteutus oli helppo ja nopea. Ensin virkkasin pohjan kokoisen ympyrän, jonka jälkeen virkkasin ilman lisäyksiä 1pylväs yhteen silmukkaan, jolloin reunat muodostuivat.


Violetti lelu on puolikkaan hylsyn päälle virkattu. Tein tästä leluista umpinaisen ja laitoin sisälle kulkusen. 

 

Valkoisen lelun toisen pään jätin ylläolevan kuvan mukaisesti osittain avoimeksi. Avoimeen päähän virkkasin myös spiraalin, jonka päähän virkkasin kulkusen roikkumaan. Spiraali syntyy, kun virkkaa ensin haluamansa mittaisen ketjusilmukkaketjun (minulla 25s), (tässä vaiheessa virkkasin päähän kulkusen), käännös ja palatessa virkkaa kuhunkin ketjusilmukkaan (molemmista reunoista) kolme pylvästä. Lisäiloa kissat saavat vessapaperirullan ja virkatun suojuksen väliin laittamani muutama kerros sellofaania, joka ropisee mukavasti.

Virkkauksen iloa!





lauantai 19. joulukuuta 2015

DIY: Lasinaluset

Virkattujen lasinalusten lisäksi tänä jouluna tein joulumuistamiseksi lasinalusia servettitekniikkaa käyttäen. Pyysin isää leikkaamaan vanerista tmv. 10cm x 10cm neliöitä. Sain ison pinon liimapuulevystä leikattuja neliöitä, jonka reunat hioin. Askarteluliimasta ja vedestä tein 1:1 seoksen, jolla kiinnitin siveltimen avulla Marimekon Lumimarja-servetin päällimmäisen kerroksen liimapuulevyneliöön. Lopuksi vielä käsittelin aluset kauttaaltaan huonekalulakalla.

Alusten teko oli helppoa ja yllättävän rentouttavaa puuhaa. Servetin eri kohtia käyttämällä sai keskenään erilaisia alusia aikaiseksi.


Näistä tuli kyllä niin kivoja, etten ihan kaikkia antanut joululahjaksi, vaan yksi neljän alusen setti jäi meille itselle :)


perjantai 11. joulukuuta 2015

11. joulukuuta

Miksi en aiemmin ole törmännyt tähän taika- eli suolataikinan hieman fiinimpään sisarukseen soodataikinaan! Taikataikinan kellertävän ja kupruilevan lopputuloksen sijaan soodataikinasta tehdyt koristeet ovat tasaisia ja pinta on kaunis kimaltavan helmiäinen. Soodataikinaan löytyy useita hieman toisistaan poikkeavia ohjeita, mutta itse tein taikinan alla olevalla ohjeella. 

Soodataikinan ohje:

1dl maissitärkkelystä
2,5dl soodaa
1,25dl vettä

1. Laita kaikki ainekset kattilaan.
2. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes taikina alkaa paksuuntua.
3. Taikinan ollessa kiinteää, siirrä taikina kulhoon. Voit varovasti muotoilla taikinasta pallon, varo polttamasta sormiasi!
4. Peitä kulho kostealla liinalla/ talouspaperilla ja vie ulos hetkeksi jäähtymään,

Taikinan jäähdyttyä voit alkaa työstää massaa. Massaa voi käsitellä samalla tavalla kuin taikataikinaakin. Älä kauli massasta 0,5cm ohuempaa, sillä liian ohuet koristeet voivat rikkoontua kuivuttuaan. Anna kuivua huoneenlämmössä yön yli.



Kaulittuani levyn painelin lumihiutaleleimasimilla kuvioita taikinan pintaan. Minä tein soodataikinasta pyöreitä ja sydämen mallisia koristeita, joihin tein lopuksi pillillä ripustuslankaa varten reiät. Koristelemattomasta levystä leikkasin myös tähtiä, joiden käyttötarkoitus selviää myöhemmin joulukuussa.

Tekemiäni koristeita aion käyttää somisteina joululahjojen paketoinnissa.

tiistai 8. joulukuuta 2015

8. joulukuuta

Joulukuun kahdeksannen päivän luukusta paljastuu kuoriva kahvisaippua, joka on hyvä kalan- ym. hajujen poistaja käsistä. Joskus useampi vuosi vielä asuessani vanhempieni luona tein saippuaa alusta asti itse. Kerrostaloasujaksi muuttumisen jälkeen, en ilman kunnollisia tiloja ole rohjennut alkaa lipeän ja öljyjen kanssa läträämään, vaan olen ostanut Sinooperista valmista saippuamassaa.

Valmiiden saippuoiden paketointiin käytän sellofaania ja vaihtelevasti juuttinarua, niintä, kuviokartonkeja... Pelkästään sellofaani ja juuttinaru saivat aikaan kauniin pakkauksen.



Kuoriva kahvisaippua (n. 5kpl)

1pkt valmista saippuamassaa 

Kahvinpuruja n. 4rkl

(Kardemummaa 2tl)

Tarvikkeet:

Veitsi, leikkuulauta, vesihaudeastia saippuan sulatukseen (esim. lasikulho), kattila, kertakäyttölusikka tms. saippuamassan sekoittamiseen ja muotti (itse käytin glögipurkkia, josta olin leikannut "hatun" irti).


HOX! 
* Kirkkaasta saippuamassaa käytettäessä valmiista saippuasta tulee lähes mustaa ja käyttämästäni valkoisesta maitokahvin väristä.
*Kahvin jauhatuksella ei ole sinänsä väliä, halusin laittaa osan pannujauhatusta saippuan kuorivan ominaisuuden lisäämiseksi


Saippuan teko valmiista saippuamassasta on erittäin helppoa, joskin hieman sotkuista puuhaa. Onneksi saippuamassaroiskeet ja astiat lähtevät puhtaaksi ihan vain vedellä.


1. Pilko saippuamassa pieniksi paloiksi ja laita palat astiaan. Laita kattilan pohjalle jonkin verran vettä. Laita vesihaudeastia kattilan päälle ja kuumenna liedellä siten, että massa alkaa sulaa, mutta ei kiehu. Massan turhaa sekoittamista kannattaa välttää, jotta saippuaan ei muodostuisi ilmakuplia. 

 Pilkotun saippuamassan sulatan itse aina lasiastiassa vesihauteessa. Kuvassa näkyvä sininen emalikattila on kahden euron kirppislöytö, joka on kynttilöiden ja saippuan tekoon pyhitetty askartelukattila. Saippuamassa ja vesihaudeastia ovat todella kuumia, joten olethan varovainen!


2. Massan sulettua kokonaan nosta kattila pois liedeltä. Nosta vesiahudeastia tiskipöydälle/ pannunalusen päälle. Kaada kahvinpurut (ja kardemumma) saippuamassan sekaan ja sekoita varovaisesti massa tasaiseksi. Kaada sekoitettu massa muottiin. Annan hetkinen jäähtyä (5-10min) ja sekoita massaa vielä kertaalleen lusikalla pohjasta ylöspäin, jotta kahvinpurut asettuvat tasaisesti. Saippuan voi antaa jäähtyä ulkona/ sisällä. Itse olen joka tapauksessa antanut saippuan jähmettyä ainakin 24h ennen muotin repimistä ympäriltä. Saippuapalasta voi leikata keittiöveitsellä mieleisen kokoisia paloja. Leikattujen palojen tulee kuivua huoneenlämmössä 2vrk ennen paketointia sellofaaniin/ tuorekelmuun.

Kuorivan saippuasta tekevät kahvinpurut (osa pannu- ja osa suodatinjauhatusta). Lisäksi halusin saippuaan ripauksen joulua ja lisäsin kahvinpurujen sekaan vielä kardemummaa. Kardemumman ja kahvin yhdistelmä sai saippuan tuoksumaan aivan taivaalliselta... 


Mukavia saippuantekohetkiä! 





tiistai 25. kesäkuuta 2013

Vauvalle ommeltua ja neulottua

Kummityttö kaipaili (ts. kummitytön äiti pyysi, josko tekisin) kesäksi hiukan kevyempiä pipoja. Lisäksi vauhdikkaan mimmin käsissä pysyviä tumppuja pyydettiin. Tuunailin viime keväänä yhtä trikootunikaani, josta jäi alla olevaa sinivalkoista trikoota juuri myssyä varten tarvittava pala tähteeksi. Pinterestissä aikani seikkailtua löysin allaoleviin myssyihin mallit, joita itse muokkailin mieleisiksini. 

Tällaisia sain aikaan! Keltaoranssi trikoo marimekkoa ja tumppujen lanka baby woolia, josta olen aiemmin tehnyt sukat ja siksakmyssyn.

Alla työvaiheista muutama kuva:
Ensin neulasin kappaleet oikeat puolet vastakkain.

Seuraavaksi hurautin saumat saumurilla.

Sitten käänsin suorakaiteen muotoisen kappaleen kaksinkerroin (saumat jäi sisälle) ja neulasin sen myssyn reunaan.

Sauman kuuluukin tulla myssyn ulkopuolelle, jotta mahdollisimman vähän saumoja on pientä päätä painamassa.

Solmu päähän ja näin myssy on hetkessä valmis!